Ajatar

Takkitarina #80

Sain kelsiturkin lahjaksi silloiselta poikaystävältäni. Minulla oli romanttinen, ihana tapaaminen lokakuussa 2002 Helsingissä. Kävelimme ulkona ja sää oli todella kylmä. Poikaystäväni osti minulle ihanan kelsiturkin Ajattaren myymälästä. Tämä tapahtui seurustelumme alkuaikoina, 10 vuotta sitten.

Olen käyttänyt turkkiani todella paljon, mm. Pariisissa. Meidän romanttinen suhteemme kesti pitkään ja nyt olemme pelkästään hyviä ystäviä. Tällä hetkellä olen naimisissa toisen miehen kanssa.

Myös kelsiturkilla on nyt toinen elämä. Turkin väri oli jo hieman haalistunut ja pesetin sen. Samalla siihen lisättiin väriä, jonka jälkeen lempiturkkini oli minulle hiukan pieni. Mutta, annoin kelsiturkin ystävättärelleni ja se sopi hänelle todella hyvin. Uskomatonta, mutta ystävättäreni oli poikaystävänsä kanssa pitkällä matkalla pitkin Skandinaviaa ja kelsiturkki matkasi hänen mukanaan koko ajan. Nyt pariskunta on onnellisesti naimisissa ja heillä on 4-vuotias lapsi.

No, mitenkäs kelsiturkki? Se on edelleen ystävättärelläni ja on hänen lempitakkinsa. Näin yksi kelsiturkki on ollut todistamassa kahden naisen onnellisia ja romanttisia hetkiä.

Elena

Takkitarina #79

Vietin lapsuuteni kaukana Helsingistä, mutta Ajatar tuli tutuksi kaukaiselle maaseudullekin kivasta mainoksestaan: “Ajatar on Forumissa…”. Vuosia myöhemmin kohtasimme Ajattaren kanssa ja löysin sieltä ihana takin, joka ei ole vuosien saatossa vanhentunut, niin kuin ei ole Ajatarkaan, vaan siellä on säilynyt ihan sama kiva fiilis. Paljon onnea ikinuori Ajatar!

Leena

Takkitarina #78

Muistan lapsuudestani, että Ajattaresta puhuttiin kotonani kovasti arvostavaan sävyyn. Sieltä sai parasta laatua ja kauneimmat vaatteet!

Piia

Takkitarina #77

Se A-linjainen, tweed-kuosinen ja aidolla karvakauluksella varustettu ulsteri 60-luvun lopulla, se oli jotain mikä ei unohdu!

Riitta

Takkitarina #76

Minulla on käytössä äitini nuoruudessaan käyttämä Ajattaren takki. Laatu kestää äidiltä tyttärelle.

Nimimerkki "Miimii"

Takkitarina #75

Ostin eilen kymmenessä minuutissa takin. Tulin katsomaan toista mallia, sovittelin siitä parikin eri kokoa, kunnes löytyi TÄMÄ takki. Minulla oli kiire seuraavaan paikkaan. Tein pikapäätöksen. Kolme myyjää etsi minulle takkiin sopivan huivinkin. Kotona katselin itseäni peilistä uusi takki päälläni ja olin tyytyväinen ostokseeni. YES!

Päivi

Takkitarina #74

Ostin Helsingistä 70-80-lukujen taitteessa 16-vuotiaana itse tienaamillani rahoilla valkoisen pitkän villakangastakin, saattoi olla jopa Ajattaresta. Rakastin sitä takkia yli kaiken, käytin sitä monta vuotta. En edes myynyt sitä suuren tarjouksen edessä Tallinnassa Neuvostoaikaan. Säilöin monet vuodet takkia, vaikka en enää siihen mahtunutkaan.

Maarit

Takkitarina #73

Olen saanut hääpäivälahjaksi elämäni ensimmäisen minkkiturkkini, joka ostettiin Ajattaresta. En tiedä, kummasta tykkäsin enemmän, kauniista turkista vai miehestäni, joka sen osti. Olin niin onnellinen. Turkki on palvellut minua jo miltei 15 vuotta ja on edelleenkin kuin uusi – onkin Ajattaren omaa laadukasta mallistoa. Miestä sitä vastoin ei enää ole, mutta turkki on ja pysyy! :)

Sari

Takkitarina #72

Unen näin, siinä hehkeä olin morsian,
jälkeenpäin, vihdoinkin koko jutun oivallan.
Ennusteen, uni antoi, se pian totta olla voi,
Ajattareen, tieni vie ennen kuin hääkellot soi.
Unessain, vietin juhlaa ulkona,
muistan vain, oli takkinani jotain kaunista.
Nyt on niin, et unen takin haluan,
naimisiin, kun mä meen, koko jutun oivallan!
Ajatar, on mulle osa suurta päivää,
Ajatar, silloin tunne en surun häivää!

Mikaela

Takkitarina #71

70-luvulla, viisivuotiaana sain äidin ompeleman uuden takin. Myrkynvihreää samettia, kultaisilla tuplanapeilla. Niin muodikas, niin hieno. Muistan vieläkin, miltä takin sametti tuntui kun sitä paijasi. Ensin myötäkarvaan sitten vastakarvaan.

Marianne

Takkitarina #70

“Ajatar on Forumissa…” sävelten tahdittamina menimme äidin kanssa takkiostoksille, syksyn jo kääntyessä talveen. Olin onnellinen tyttökatraan keskimmäinen, sillä oli minun vuoroni saada äiti-tytär-ostospäivä ja kahdenkeskistä laatuaikaa. Takki löytyi Ajattaresta ja palvelu oli mitä osaavinta. Ostosten onnistuttua oli aika siirtyä Primulan ravintolaan syömään kahdestaan äidin kanssa. Nautin pianon soitosta, hyvästä seurasta ja ruoasta. Pääasia oli se yhdessäolo ja onnistunut ostos: talven pelastus muodikkaassa ja laadukkaassa takissa. Tästä kasvaneena olen aina takin suhteen kallistumassa laadukkaaseen tuotteeseen, josta ei myöskään ajankohtaisuus puutu.

Nimimerkki "Ostoksilla 70-luvun alkupuolella"

Takkitarina #69

Takkitarinani liittyy mainontaan. Pienenä tyttönä hyräilin mainosta ”Ajatar on Foorumissa”. Koska asuin Tampereella, en tiennyt mitään Forumin ostoskeskuksesta, vaan ajattelin, että ”Foorumissa” on jotenkin hienosti sanottu, että muodikas… :) Tälle tarinalle on naurettu iloisesti!

Marianne

Takkitarina #68

Itselleni tulee lämmin tunne aina kun muistan ensilumen putoamisen, lämmin käsi etsii untuvatakkini hihansuuta ja tarttuu käteeni.

Nimimerkki "Sydän"

Takkitarina #67

Ajatar – niin ihana kaikukin tuolla nimellä, siro ja kaunis, samalla unelmien täyttymys!

Muistan, kuinka nuorena neitosena tuo nimi kaikui kuin suloisistakin suloisin musiikki korvissani ja silloin päätin, että joskus vielä minäkin pukeudun kauniiseen, muodikkaaseen, laadukkaaseen ja ah! niin naiselliseen Ajattaren takkiin :)

Pirkko

Takkitarina #66

Asuimme maalla, eikä äitini pukeutunut merkkivaateisiin, joten ihailin aina Helsingistä käymään tulleen tätini eleganttia pukeutumista. Kerran tätini tuli kylään yllään aivan ihana pitkä beigenvärinen takki karvakauluksilla. Ihailimme takkia ja tätini pyörähteli tuvamme lattialla kuin malli konsanaan. Tätini kertoi hymyillen löytäneensä takin Ajattaresta. Kun tätini vihdoin riisui takin, ehdin silittää takin pehmoista pintaa ja nuuhkia tätini parfyymin tuoksua. Muistan vieläkin tuon takin, vaikka olin silloin alle kouluikäinen ja nyt jo lähentelen viittäkymmentä vuotta.

Nimimerkki "Jane"

Edellinen →