Ajatar

Takkitarina #65

Ostin Ajattaresta villakangastakin muutama vuosi sitten käydessäni Helsingissä ja kun Kuopiossa ei ole vastaavaa tasoa takeissa, niin olen saanut mahtavasti ihailua takkinne johdosta. Olen tosi tyytyväinen ja tyylikäs tyttö. Kiitos.

Irma

Takkitarina #64

Syksyllä 2002 ostin heräteostona ihanan lyhyen antiikkinahkaisen sisäturkin, jossa on ihana kettukaulus ja turkisreunusteet myös helmassa sekä nappikaistassa. Käytän turkkia edelleen talvella päivittäin ja edelleen kuulen, että onpa sinulla ihana takki, mistä sen olet hankkinut.

Tuire

Takkitarina #63

”Elokuu 1999. Kouvolan yössä ilta hämärtyy, ilma viilenee. Tytöllä on päällään äitinsä vanha nahkatakki. Sen alle he käpertyvät lämmittelemään. Molemmat ovat hiljaa, hämillään. Rakkauden alku.”

Olin 16-vuotias, kun rakastuin. Päälläni oli tuolloin äitini nuoruusvuosilta Friitalan pitkä nahkatakki, joka minulla on edelleen. On myös rakas mies, runo on viime kesän hääkutsustamme.

Pia

Takkitarina #62

Ajattaren matka on ollut yhtä pitkä kuin minunkin, takit ovat kulkeneet mukana, ja vielä edelleenkin.

Onnea 60-vuotiaalle!

Tuulikki

Takkitarina #61

Takki on lämmöntuoja, se joka halaa minua kylmällä, suojaa katseilta ja nostaa hieman esiin, koska takissa pitää olla juju. Takkiin on jäänyt muistoja ja halauksia, matkoja ja arkea.

Helena

Takkitarina #60

Katselin Hesarin etusivulta mainostanne tänään ja kuten usein ennenkin, logonne saa minut hyräilemään ties kuinka vanhaa mainostunnarianne noin 30 vuoden takaa. “Ajatar on Forumissa, Forumissa Mannerheimintiellä, auki joka ilta…”. Edesmennyt äitini oli jo 50 vuotta sitten kanta-asiakkaanne ja sitä kautta se on siirtynyt myös minuun. Muistan olleeni hänen mukanaan, kun hän sovitti ylleen toinen toistaan kauniimpia takkeja. Hän sanoi usein, että takeissa kannattaa satsata tyyliin ja laatuun. Pitkän tarinanne salaisuus lienee juuri siinä :)

Minna

Takkitarina #59

Lapsena minulla ja äidilläni oli samanlaiset tekoturkit, elettiin 60-lukua.

Marja-Leena

Takkitarina #58

Tykkään kauniista takeista ja joka vuosi vaatekaappiini ilmestyy monta uutta takkia: on syksy-, kevät-, kesä- ja talvitakkeja. Rakastan kauniita takkeja yli kaiken.

Elvi

Takkitarina #57

Ostin joskus 70-luvun alkupuolella tummaruskean maxi-takin, jossa oli isot kullanväriset napit. Sitten sitä mentiin kaupungilla mini-sortseissa ja takin helmat liehuen. Se oli sitä nuoruuden aikaa.

Nimimerkki "Elokuu"

Takkitarina #56

Hyvä takki on kuin hyvä ystävä, johon voi turvautua kovimmassakin myrskyssä.

Sanna

Takkitarina #55

70-luvun alussa, pikkutyttönä ollessani, muistan kuinka Ajattaren mainos tuli telkkarista (mustavalkoisesta sellaisesta). Katselin silmät pyöreinä turkki päällä pyöriviä kauniita malleja… tunnusmusiikki jäi kaikumaan korviini ja leikin omilla Apu-lehdestä leikatuilla paperinukeilla turkkitätileikkiä ja laulaa loilotin lujaa “Ajatar on Forumissa…” En ymmärtänyt silloin, mikä Forum on. Luulin sitä nimitykseksi hienolle turkkinaiselle :D

Eija

Takkitarina #54

Äidin tekemä duffelitakki on jäänyt mieleeni, alle kouluikäisenä sitä pidin. Vieläkin duffelitakit herättävät nostalgisia muistoja, vaikka en sellaista ole sen jälkeen omistanutkaan.

Kristiina

Takkitarina #53

Rakkain takkini on mummun vanha kultalammasturkki 1950-luvulta. Turkki on aivan ihanan lämmin ja lapset tykkäävät tulla halailemaan minua, kun puen turkin ylleni.

Titta

Takkitarina #52

Muistan, kun pikkutyttönä maalla ihailin mummoni turkkia, jonka hän kaupunkimatkalla kävi ostamassa Forumin Ajattaresta. Pidin mummoani yhtä hienona kuin tv-mainoksen malleja, koska hän oli käynyt ostamassa kaupungista tosi hienot vaatteet ja kengät. Mummoni ollessa töissä otimme salaa hänen korkokenkiä, mekkoja ja turkin, josta usein tuli kiistaa, kuka saa sitä pitää.

Maarit

Takkitarina #51

Keskikoululaisena minulla oli takki, vaaleapohjainen vinoruudullinen syksyn väreissä. Takin muistan erityisesti siksi, että eräällä postin työntekijällä oli samanlainen. Lukuisat ihmiset tervehtivät minua :) Siitä syystä, että luulivat minua postineidiksi. Oli ihanaa tuntea itsensä huomatuksi!

Mervi

← Seuraava Edellinen →